Hymyilevät kädet Ateneum-salissa Helsingissä helmi- ja maaliskuussa 2014

Kuvataiteen, tanssin ja musiikin yhteisteos
kaukaisesta rakkaudesta

Hymyilevät kädet on esitys kaukaisesta rakkaudesta, haaveista ja saavuttamattomista unelmista, mutta myös yksinäisyyden ja kohtaamisen todellisuudesta. Esityksen aikajana ulottuu unelmien, historian ja tarinoiden ajasta tähän aikaan ja todellisuuteen.

Bengt von Törne

Teoksen yhtenä lähtökohtana on Rafael Wardin Bengt von Törnen kirjasta Tonkonst och bildkonst löytämä kertomus. Persialaisen runoilijan Said Ibn Dschûdin tarinassa runoilija eräänä päivänä kadulla kävellessään kuulee naisen äänen ja näkee ainoastaan hänen kätensä. Tällöin runoilija rakastuu naiseen palavasti, vaikkei koskaan näe häntä kokonaisena. Kaukainen, pelkkään uneen tai kuvailuun perustuva rakkaus on yleinen teema klassisessa persialaisessa kirjallisuudessa.

Teos sai alkunsa myös Rafael Wardin innostuksesta tanssiin. Hän tutustui sattumalta Maija Karhuseen ja aloitti tanssimisen. Wardi teki aloitteen teokselle, ja mukaan tulivat tanssitaiteilija Raisa Vennamo ja muusikko Marouf Majidi. 

Eri-ikäinen ja erilaisista taustoista tuleva monitaiteellinen työryhmä lähestyi vanhan kertomuksen luomia mielikuvia leikin avoimuudella. Syntyi maalausten, tanssin ja musiikin kokonaistaideteos, jossa Rafael Wardin osittain tätä esitystä varten maalaamat teokset liittyvät lähtökohtana olevaan tarinaan, mutta elävät samalla omaa elämäänsä.

Teoksen visuaalista ja musiikillista maailmaa on innoittanut vanhan persialaisen kulttuurin syvyys ja hienosävyisyys.

Esitykset Ateneum-salissa 
ke  26.2. klo 18
to  27.2. klo 18
la    1.3. klo 15
su   2.3. klo 15
Kaivokatu 2, Helsinki. Liikkumisesteetön sisäänkäynti Ateneuminkujan puolelta.

Lipunmyynti Ateneumin infotiskiltä museon aukioloaikoina 14.1.2014 alkaen.

"Tunsin itseni vanhaksi puuksi, mutta nyt siihen puhkesi uusia silmuja."

Anna-Liisa Haavikko kirjoittaa Helsingin Sanomien joulukuisessa kuukausiliitteessä Rafael Wardista, joka kertoo kuinka Hymyilevät kädet saivat alkunsa:

Wardi alkoi miettiä ruumiillisuutta nähtyään muutama vuosi sitten Kaapelitehtaan kahvilassa nuoren neidon. Tämän pää oli niin alhaalla, että se hädin tuskin ylsi pöydän reunan korkeudelle.

Maija Karhunen ja Raisa Vennamo

"Nuorella naisella oli kaunis hymy. Kun katsoin aikuisia naisia, muilla ei ollut sellaista lämpöä katseessa. Menin kysymään, kuka hän oikein on."

Siitä alkoi ystävyys. Pyörätuolissa istuva pienikokoinen Maija Karhunen on tanssija ja tanssinopettaja. Wardi oli jo 82-vuotias, mutta hän alkoi käydä tunneilla. Wardin tanssi oli aivan pientä liikettä. Hän oppi, miten kauniisti voi tanssia vain liikuttamalla käsiään tai pyörimällä tuolilla.

Sitten Karhunen, Wardi ja koreografi Raisa Vennamo alkoivat valmistella yhteistä teosta. Wardi löysi persialaisen tarinan, joka kertoi saavuttamattomasta rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Kertomuksessa mies kuulee kadulla naisen äänen ja näkee tämän kädet. Hän rakastuu palavasti, mutta ei koskaan tapaa naista.

"Tarina kertoo ajasta, jolloin odottaminen kuului elämään."

Syntyi Hymyilevät kädet -niminen esitys. Siinä Wardikin tanssi, käsillään ja jaloillaan.

"Tunsin itseni vanhaksi puuksi, mutta nyt siihen puhkesi uusia silmuja."