Huikea torstai-ilta Ateneum-salissa!

Torstai-illan esitys oli aivan huikea. Jälleen täysi salillinen ja yleisö puhkesi spontaaneihin väliaplodeihin. Vielä kaksi esitystä: Lauantaina 1.3. klo 15 ja sunnuntaina 2.3. klo 15.

Raisa Vennamo ja Rafael Wardi onnistuneen illan tunnelmissa.

Rafael Wardi esittelee Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhuselle näyttämöteoksia.

Yleisömme viihtyi pitkään esityksen jälkeen keskustellen taiteilijoiden kanssa.

Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki ja Helsingin Invalidiyhdistyksen varapuheenjohtaja Riitta Jolanki olivat tulleet porukalla esitykseen.

Säteilevä valosuunnittelijamme Ida Niemelä.

Ida ja Maija.

Ateneum-sali 26.2. 2014

Tämän vuoden ensimmäinen esiintyminen on takana. Ilta oli loppuunmyyty ja saimme taas kokea kuinka meidät otettiin lämpimästi vastaan. Kiitos kaikille läsnäolleille.

Tervetuloa seuraaviin näytöksiin tänään torstaina klo 18

ja lauantaina 1.3.  sekä sunnuntaina 2.3. kello 15.

Odotamme Teitä ilolla ja jännityksellä.

Esityksen jälkeen Wardi keskusteli jälleen innokkaasti yleisön kanssa.

Et ole ―
niin minä nojaan seinään
siihen seinään
joka oli nojannut
sinun kuvasi kehykseen

Harjoituksia, keskittymistä, jännitystä

Harjoittelemme hurjasti ensi keskiviikkona alkaviin esityksiin. 
Ilmassa on jännitystä, uusi sali ja uusi yleisö. Jokainen esitys on aina omalla tavallaan tunnelmaltaan erilainen. Vuorovaikutusta yleisön kanssa.
Ensi keskiviikkona, 26.2.2014 klo 18, Ateneum-salissa Hymyilevät kädet. Kaivokatu 2. Liikkumisesteetön sisäänkäynti Ateneuminkujan puolelta.
Muut esitykset: to 27.2. klo 18, la 01.3. klo 15, su 02.3. klo 15.

LipunmyyntiAteneumin neuvonnassa museon aukioloaikoina
puh. 0294 500 401, ainfo@ateneum.fi

Esityslippu 15€ / 10€ (ei sisällä näyttelylippua)

Yhteislippu näyttelyyn ja esitykseen 20€

"Tunsin itseni vanhaksi puuksi, mutta nyt siihen puhkesi uusia silmuja."

Anna-Liisa Haavikko kirjoittaa Helsingin Sanomien joulukuisessa kuukausiliitteessä Rafael Wardista, joka kertoo kuinka Hymyilevät kädet saivat alkunsa:

Wardi alkoi miettiä ruumiillisuutta nähtyään muutama vuosi sitten Kaapelitehtaan kahvilassa nuoren neidon. Tämän pää oli niin alhaalla, että se hädin tuskin ylsi pöydän reunan korkeudelle.

Maija Karhunen ja Raisa Vennamo

"Nuorella naisella oli kaunis hymy. Kun katsoin aikuisia naisia, muilla ei ollut sellaista lämpöä katseessa. Menin kysymään, kuka hän oikein on."

Siitä alkoi ystävyys. Pyörätuolissa istuva pienikokoinen Maija Karhunen on tanssija ja tanssinopettaja. Wardi oli jo 82-vuotias, mutta hän alkoi käydä tunneilla. Wardin tanssi oli aivan pientä liikettä. Hän oppi, miten kauniisti voi tanssia vain liikuttamalla käsiään tai pyörimällä tuolilla.

Sitten Karhunen, Wardi ja koreografi Raisa Vennamo alkoivat valmistella yhteistä teosta. Wardi löysi persialaisen tarinan, joka kertoi saavuttamattomasta rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Kertomuksessa mies kuulee kadulla naisen äänen ja näkee tämän kädet. Hän rakastuu palavasti, mutta ei koskaan tapaa naista.

"Tarina kertoo ajasta, jolloin odottaminen kuului elämään."

Syntyi Hymyilevät kädet -niminen esitys. Siinä Wardikin tanssi, käsillään ja jaloillaan.

"Tunsin itseni vanhaksi puuksi, mutta nyt siihen puhkesi uusia silmuja."

Jännitys tiivistyy!

Maija, Marouf, Raisa ja Rafu ovat innoissaan! 

Esitystä on hiottu ja mukana on uusia näkökulmia.

Torstaina, perjantaina ja lauantaina

olette kaikki tervetulleita Kaapelitehtaalle.

Tanssiteatteri Hurjaruut

kello 19.00.

"Tunnen itseni vanhaksi puuksi, joka ei ole pitkään
aikaan kukkinut, ja yhtäkkiä siihen puhkeaa
uusia kukkia", Wardi kuvailee.

Marouf soittaa perinteistä tar-luuttua. Se on tehty mustikkapuusta.

 

 

Esitys kertoo kaukaisesta rakkaudesta, haaveista

ja saavuttamattomista unelmista,

mutta myös yksinäisyyden ja kohtaamisen

todellisuudesta.

Täysi katsomo

 Viimeinen ilta yllätti meidät. Jono ylettyi rappuun asti ja olimme hetken huolissamme mahtuvatko kaikki halukkaat sisään. Onneksi istumapaikat riittivät.

Jokainen esitys on ollut omanlaisensa. Tarinaan on tullut uusia sävyjä ja vivahteita. 

Marouf lausuu persiankielellä Ahmad Shamloon runon.
The Gap

To be borne
on the dark spear,
like the open birth of a wound.
To travel the unique exodus of opportunity

throughout

in chains

to burn on one's flame
to the very last spark,
on the flame of a reverence
found by the slaves
in the dust of the way,

thus

thus red and coquettish,

to bloom on the thorn-bush of blood

and thus tall and proud,

to pass through the scourge-field of degradation

and to reach the extreme of hatred …

Oh, whom am I speaking of?

The living with no reason we are

conscious to reason of their death they.

 Vielä kerran kiitos yleisöllemme. Otamme mielellämme vastaan teidän tunnelmianne, ajatuksia ja kritiikkiä näin jälkikäteenkin.

Vielä tänään kädet hymyilevät ja runoilija rakastuu

Lämmin päivä kääntyy iltaan. Vielä kerran kädet hymyilevät ja runoilija rakastuu. Kello 19 viimeinen esitys. 

Sunnuntain esitys

Maija oli ensi-illan jälkeen jaksanut vielä lähteä tanssimaan Maailma kylässä -klubille. Silti hän ja koko ryhmä olivat sunnuntaina taas innokkaan valmiita uuteen esitykseen. 

Lippuvarauksia oli tullut tasaiseen tahtiin ja rakkausrunoja Kaukaiselle Rakastetulle suorastaan tulvi. Kuten yläpalkista huomaatte, sinne on avattu runoille uusi sivu. Siitä niksauttamalla runoja pääsee lukemaan. Pyrimme keräämään sinne kaikki teidän hauskat, kauniit ja tunnelmalliset runonne. Emme heitä yhtäkään pois. Jokainen runo tullaan säästämään huolellisesti.

Mitä jos henkisyys on lepoa?
Mitä jos antautuminen on henkisyyttä?
... jos unelman eläminen on sille antautumista?
(Yleisöstä tullut rakkausruno Kaukaiselle Rakastetulle)

 

 

Toiset iloitsevat autuaina
elämän iloista ja nautinnoista;
minun iloni lähde
on murhe rakastetun tähden.

Háfez, miksi valitat eron murhetta?
Yhdessäolo kasvaa erosta,
valo nousee pimeydestä.

Háfez: Ruusuhuuto
- käännös Jaakko Hämeen-Anttila

 

Taiteilijaystävät, Rafael Wardi ja runoilija Mirkka Rekola.